Halloweenin kunniaksi listaan parhaita kauhuelokuvien tunnareita ja musiikkeja. Huomenna sitten muita kauhuaiheisia biisejä.
Fabio Frizzi - Theme from Zombi 2
Hyytävän apokalyptinen tunnari Lucio Fulcin Zombi 2 eli Zombie Flesh Eaters -leffasta. Leffa on Italiassa Zombi 2, koska sitä markkinoitiin Dawn Of The Deadin eli Zombin jatko-osana, vaikka mitään yhteyttä ei ole. Leffa on kuitenkin suositeltava, sisältää mm. vedenalaisen taistelun zombin ja hain välillä.
Goblin - Tenebre
Goblinia ei voi ohittaa kauhutunnareista puhuttaessa. Parhaat kauhubiisit tulevat ehdottomasti tältä italialaiselta progebändiltä, joka tunnetaan parhaiten Dario Argenton leffoista. Vaikea valita vain yhtä Goblinilta, mutta Tenebre on ainakin hauska biisi vokoderin ja kummituslinnaurkujen takia. Leffasta ei paljo ole muistikuvia, mutta vissiin joku ihan ok giallo/slasher Argenton kulta-ajan lopulta. Goblin kävi hiljattain myös Helsingissä keikalla, ja hauskaa oli. Musiikki on melko progeilua, mutta silti tarttuvaa, hauskaa ja pelottavaa. Korjaamo on vaan paska keikkapaikka. Keikkoja ratikkamuseossa, wtf?
Harry Manfredini - Friday the 13th Part III Theme
Äskeinenkin oli jotain kauhudiskoa, niin otetaan sitten tämä seuraavaksi. Leffa on kyllä perseestä.
Fred Myrow & Malcom Seagrave - Silver Sphere Disco (Phantasm)
Phantasmin alkuperäinen tunnari on melko tunnettu. Sitä on sämplännyt tai lainannut suunnilleen jokainen Memphis-räppäri, mm. Three 6 Mafia - Late Night Tip. Leffa taas on melko sekava, jotain murhaavia kääpiöitä toisesta ulottuvuudesta ja metallista piikkipalloa aseena käyttävä hautausurakoitsija, mutta toisaalta leffan unenomainen tunnelma pelastaa paljon. Tunnelmaa luo tietenkin pelottava tunnusmusiikki, joka soi muuten aivan koko ajan. Jopa baarissa soi tämä diskoversio.
Ennio Morricone - Magic and Ecstacy (Excorcist 2)
Manaajan jatko-osa epäonnistui erinäisistä tuotannollisista syistä täysin, ja lopputulos on aika sekava. Ei mielestäni huono leffa ollenkaan, vaan hyvinkin hupaisa, kuten myös tämä Morriconen tunnari.
John Carpenter - The End (Assault on Precint 13)
Jonhn Carpenter on ehdottomasti kaikkien aikojen paras kauhuohjaaja. Hän on myös tehnyt elokuviinsa soundtrackeja, joista tunnetuimpana tietty Halloweenin tunnari. Kaikki Carpenterin elokuvat eivät ole kauhua, mutta Hyökkäys Poliisiasemalle on. Se on vähän kuin Night of the Living Dead remake, jossa zombieiden tilalla on jengiläisiä. Musiikki ei tosin ole kovin pelottava, varsinkaan tämä diskoversio maailman paskimpien skrätsien kera.
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
lauantai 29. lokakuuta 2011
Terkkuja Saksasta
Levyviemäri on hiljentynyt lokakuuksi kiireiden ja mm. Saksan matkan takia. Otin tietenkin hieman aikaa etsiä levyjä Berliinistä.
Kastaniestrasselta löytyi Da Capo -niminen divari. Edessä oli muutama euron laatikko, ja jos bändit kuten Sailor tai Saga, tai saksalaiset hittikokoelmat kiinnostavat, niin sieltä niitä löytyy. Sisältä kauppa oli ihan tyylikkään divarimainen, mutta muuten pettymys. Valikoimista löytyy klassista, klassikkorokkia, saksalaista kamaa ja jotain wavea. Joukossa on varmaan jotain harvinaisuuksiakin, jos viitsii maksaa levystä noin 30 euroa ja yli. Samat saa todennäköisesti ebaystä halvemmalla, sillä kaikki vaikutti täysin ylihinnoitellulta. Hyvänä indikaattorina oli joku kirpparilootien perus Prince-lp 15 eurolla.
Samalla kadulla vähän matkan päässä näkyi parisenkymmentä halpalaatikkoa kaupan nimeltä Mr. Dead and Mrs. Free edestä. Levyt olivat eurosta viiteen euroon. Levyt olivat melko paskassa kunnossa, mutta vitosella olisi saanut jotain ok-kamaa, ainakin Donna Summerin Love to Love You Baby -lp:n. Levyn ei pitäisi olla mitenkään harvinainen, mutta eipä ole ennen tullut vastaan. Levy olisi hyvä hankinta a-puolen 17 minuuttisen pornobiisin takia, mutta en sitten ostanut, koska tyrmistyin kaupan hinnoittelusta. Sisällä oli nimittäin jotkut maailman yleisimmät maxisinkut viittätoista euroa. Samaa paskaa, mitä ei raaski ostaa levymessuilta vitosella, yritetään myydä vielä triplahintaan. En ymmärrä. Ehkä täältäkin jotain harvinaisuuksia voi löytää jos vain rahaa löytyy. Ainakin jotain Joy Division bootleggejä näytti olevan hyllyssä.
Tässä vaiheessa tuli pieni pettymyksen tunne. Ajatuksissani oli, että Saksassa olisi jotenkin mahtavat valikoimat kohtuuhintaisia käytettyjä levyjä. Tähän kuvitelmaan vaikutti se, että Wienissä oli ehkä parhaat levykaupat joissa olen käynyt, Saksasta tuli aikoinaan paljon loistavaa musiikkia, Berliinissä on varmaan ollut aina kaikki mahdolliset skenet voimissaan, ja onhan italodiscofirma ZYX myös saksalainen. Ehkäpä levyt eivät vaan kulkeutuneet DDR:n ohi Berliiniin asti.
Kurfürstendammilta läheltä eläintarhaa löytyy City Music. Kauppa ei ole enää Cover Music ja se on auki vain kahdeksaan asti Internet-tietojen vastaisesti. City Music oli vähän parempi kauppa jo. Kauppa näyttää parhaat päivänsä nähneeltä megastorelta, joka se varmaan onkin. CD:itä löytyy myös halvalla, mutta niitä en jaksanut katsoa. Halpislevyjä oli paljon, mutta en tiennyt artisteista varmaan yhtäkään. Ei varmaan kukaan muukaan tiedä. Muuten kaupassa on melko paljon vinyyliä eri genreistä ja hyvin järjestettyinä. Hinnat ovat ihan kohtalaisia myös. Täältä ostin pari ok-hintaista kasarifunk -lp:tä kuten Val Youngin Seduction neljä euroa. Suosittelen muuten.
Mutta levykauppojen kiertelyn sijaan suosittelen menemään suoraan sunnuntaikirppikselle. Niitä on useampia kaupungissa, ja itse ehdin käymään vain Mauerparkissa. Kirppis on valtavan kokoinen ja ammattimaisia levykauppiaita riittää. Ammattimaisella en tarkoita siis mitään trokarivedättäjiä, vaan ihan asiallisia ja asiallisesti hinnoiteltuja levyjä. Joka levymyyjällä oli kohtuuhyvät halpalaarit, sekä vähintään yhtä hyvät valikoimat arvokkaampia levyjä kuin käymissäni leykaupoissa. Löytöjä on mahdollista tehdä myös perusmyyjien pöydistä. Mauerparkissa on kiva viettää päivä levyjä ja muuta tavaraa tonkiessa, ja jos alkaa väsyttää, niin kojuista saa ruokaa ja kahvia. Täältä lähtikin viitisentoista levyä mukaan. Ei mitään harvinaisuuksia, mutta klassikoita ja hyvää täydennystä hyllyyn noin 2-5e hintaan.
Kreuzbergissä kuuluisan bergmannstrassen läheisyydestä löytyi myös pari pientä levykauppaa. Toisen nimeä en pysty muistamaan ja toinen Holy's Hits. Molemmissa oli pienet valikoimat käytettyä levyä ja ihan kohtuulliset hinnat. Ensin mainitussa oli myös halpoja cd:itä, ja jälkimmäinen oli muistaakseni myös Mauerparkissa esillä. Näistä en mitään ostanut, kunhan huvikseni selailin.
Kävin myös katsomassa Melvinsiä. Bändi oli juuri Suomessakin kiertueella, mutta sattui onneksi samaan aikaan myös Berliiniin. Keikka oli odotetusti loistava, ja bändi on livenä aivan eri luokkaa kuin levyltä. Levyjä on tullut varmaan parikymmentä, ja ne ovat suurelta osin turhan introverttiä kamaa, mutta jotenkin livenä biisit onnistuvat kuulostamaan paljon paremmalta. Kahta rumpalia on viihdyttävä seurata, vaikka en tiedä mikä järki siinäkin on. Valitettavaa löytyy kuitenkin keikkapaikasta, Volksbuhnesta. Paikka oli siis hieno teatteri, jossa valkopaitaiset ovimiehet opastivat paikalleni parvelle. Keikka alkoi tasan kahdeksalta ja yleisö istui yli puolet ajasta. Jotenkin ei päässyt rock-keikan fiilikseen. Kalju mies moshaamassa istuviltaan on muuten harvinaisen hauska näky. Onneksi jonoja ei ollut ja kaljakin oli vain 3,50e (Saksan hintatasolla kallis, mutta odotin niin hienolta teatterilta kalliimpaa).
 |
| Minulla ei ole levykauppojen sisältä kuvia, joten tässä kuva pelikaanista elävöittämään blogia. |
Kastaniestrasselta löytyi Da Capo -niminen divari. Edessä oli muutama euron laatikko, ja jos bändit kuten Sailor tai Saga, tai saksalaiset hittikokoelmat kiinnostavat, niin sieltä niitä löytyy. Sisältä kauppa oli ihan tyylikkään divarimainen, mutta muuten pettymys. Valikoimista löytyy klassista, klassikkorokkia, saksalaista kamaa ja jotain wavea. Joukossa on varmaan jotain harvinaisuuksiakin, jos viitsii maksaa levystä noin 30 euroa ja yli. Samat saa todennäköisesti ebaystä halvemmalla, sillä kaikki vaikutti täysin ylihinnoitellulta. Hyvänä indikaattorina oli joku kirpparilootien perus Prince-lp 15 eurolla.
Samalla kadulla vähän matkan päässä näkyi parisenkymmentä halpalaatikkoa kaupan nimeltä Mr. Dead and Mrs. Free edestä. Levyt olivat eurosta viiteen euroon. Levyt olivat melko paskassa kunnossa, mutta vitosella olisi saanut jotain ok-kamaa, ainakin Donna Summerin Love to Love You Baby -lp:n. Levyn ei pitäisi olla mitenkään harvinainen, mutta eipä ole ennen tullut vastaan. Levy olisi hyvä hankinta a-puolen 17 minuuttisen pornobiisin takia, mutta en sitten ostanut, koska tyrmistyin kaupan hinnoittelusta. Sisällä oli nimittäin jotkut maailman yleisimmät maxisinkut viittätoista euroa. Samaa paskaa, mitä ei raaski ostaa levymessuilta vitosella, yritetään myydä vielä triplahintaan. En ymmärrä. Ehkä täältäkin jotain harvinaisuuksia voi löytää jos vain rahaa löytyy. Ainakin jotain Joy Division bootleggejä näytti olevan hyllyssä.
Tässä vaiheessa tuli pieni pettymyksen tunne. Ajatuksissani oli, että Saksassa olisi jotenkin mahtavat valikoimat kohtuuhintaisia käytettyjä levyjä. Tähän kuvitelmaan vaikutti se, että Wienissä oli ehkä parhaat levykaupat joissa olen käynyt, Saksasta tuli aikoinaan paljon loistavaa musiikkia, Berliinissä on varmaan ollut aina kaikki mahdolliset skenet voimissaan, ja onhan italodiscofirma ZYX myös saksalainen. Ehkäpä levyt eivät vaan kulkeutuneet DDR:n ohi Berliiniin asti.
 |
| Tuo keltainen on City Music |
 |
| Netistä löydetty kuva Mauerparkin kirpparista |
Mutta levykauppojen kiertelyn sijaan suosittelen menemään suoraan sunnuntaikirppikselle. Niitä on useampia kaupungissa, ja itse ehdin käymään vain Mauerparkissa. Kirppis on valtavan kokoinen ja ammattimaisia levykauppiaita riittää. Ammattimaisella en tarkoita siis mitään trokarivedättäjiä, vaan ihan asiallisia ja asiallisesti hinnoiteltuja levyjä. Joka levymyyjällä oli kohtuuhyvät halpalaarit, sekä vähintään yhtä hyvät valikoimat arvokkaampia levyjä kuin käymissäni leykaupoissa. Löytöjä on mahdollista tehdä myös perusmyyjien pöydistä. Mauerparkissa on kiva viettää päivä levyjä ja muuta tavaraa tonkiessa, ja jos alkaa väsyttää, niin kojuista saa ruokaa ja kahvia. Täältä lähtikin viitisentoista levyä mukaan. Ei mitään harvinaisuuksia, mutta klassikoita ja hyvää täydennystä hyllyyn noin 2-5e hintaan.
Kreuzbergissä kuuluisan bergmannstrassen läheisyydestä löytyi myös pari pientä levykauppaa. Toisen nimeä en pysty muistamaan ja toinen Holy's Hits. Molemmissa oli pienet valikoimat käytettyä levyä ja ihan kohtuulliset hinnat. Ensin mainitussa oli myös halpoja cd:itä, ja jälkimmäinen oli muistaakseni myös Mauerparkissa esillä. Näistä en mitään ostanut, kunhan huvikseni selailin.
Kävin myös katsomassa Melvinsiä. Bändi oli juuri Suomessakin kiertueella, mutta sattui onneksi samaan aikaan myös Berliiniin. Keikka oli odotetusti loistava, ja bändi on livenä aivan eri luokkaa kuin levyltä. Levyjä on tullut varmaan parikymmentä, ja ne ovat suurelta osin turhan introverttiä kamaa, mutta jotenkin livenä biisit onnistuvat kuulostamaan paljon paremmalta. Kahta rumpalia on viihdyttävä seurata, vaikka en tiedä mikä järki siinäkin on. Valitettavaa löytyy kuitenkin keikkapaikasta, Volksbuhnesta. Paikka oli siis hieno teatteri, jossa valkopaitaiset ovimiehet opastivat paikalleni parvelle. Keikka alkoi tasan kahdeksalta ja yleisö istui yli puolet ajasta. Jotenkin ei päässyt rock-keikan fiilikseen. Kalju mies moshaamassa istuviltaan on muuten harvinaisen hauska näky. Onneksi jonoja ei ollut ja kaljakin oli vain 3,50e (Saksan hintatasolla kallis, mutta odotin niin hienolta teatterilta kalliimpaa).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)