Yazoo on yksi monesta brittiläisestä synthpop-yhtyeestä 80-luvun alusta, mutta se poikkeaa edukseen sielukkuudellaan genressä, jossa musiikin kylmyys ja "valkoisuus" on tärkeä osa soundia. Yazoo on ehdottoman synteettinen, mutta samalla ihmeen lämmin, eikä se johdu ainoastaan naislaulajan syvän tummasta äänestä ja revittelevästä tyylistä. Syy levyn ostamiseen on levyn aloittava upea hittibiisi Don't Go, jonka energisen robottifunkin voisi kuvitella irroittaneen joitakin breakdance-liikkeitä vuosien varrella. Tämä kappale löytyi sinkkuna jo ennestään, joten on kiva huomata, että se ei ole ainoa hyvä kappale levyllä.
A-puolella on pari huonoa renkutusta, sekä outo puhepätkistä tehty äänikollaasi I before E except after C, joka olisi varmaan ollut ihan ok noin neljä minuuttia lyhyempänä! Se on ymmärrettävästi poistettu joiltakin cd-versioilta. Kuitenkin Midnight ja vähän kokeilevampi In my room (tai rome, niinkuin Jugoslaviapainoksessani sanotaan) osoittavat, että myös hitaammat biisit sopivat Yazoolle. B-puolelta löytyykin hittislovari Only you, joka on omaan makuuni turhan imelä, mutta synkkä Tuesday on lempparini hitaista kappaleista. Nopeat bängerit ovat kuitenkin Yazoon vahvuus. Lähes aggressiivinen paukutus Goodbye 70s haistattaa paskat naurettavalle 70-luvun muotimeiningille ja johdattaa kuuntelijat tyylikkäälle 80-luvulle. Tämän olisi pitänyt olla levyn eka kappale, vaikka onkin hassua, että suurin osa kappaleista on kuitenkin lähinnä syntikkaversioita 70-luvun soulista, diskosta ja funkista. Viimeinen biisi Bring your love down (didn't I) on pörinäbassoineen hieno diskobiisi, ja tarkoitan nyt sitä amerikkalaista diskoa.
Albumi on kokonaisuutena hieman sekava. Se on kokoelma erilaisia hienoilla syntikkasoundeilla toteutettuja tyylejä, joista osa toimii ja osa ei. Yazoo yrittää debyytillään näyttää rakkautensa Motowniin ja samalla olla vahvasti ajan hengessä mukana. Outo kansikin sopisi paremmin Gary Numanille. Kuitenkin noin puolet kappaleista on vaan niin vahvoja, että levy on loisto-ostos. Joiltain versioilta löytyy myös hieno sinkkubiisi Situation.
Yazoo teki myös toisen albumin, joka on varmaan ihan hyvä, ja sen jälkeen kappaleiden tekijä Vince Clarke sanoi lopullisesti "goodbye 70s" ja lähti toteuttamaan noloja visioitaan Erasuressa, jonka albumeista jopa Levyviemäri pysyy kaukana. Onneksi Yazoo kuitenkin pysyy enimmäkseen hyvän maun rajoissa kuten alla olevasta videosta näkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti