Yleensä debyyttialbumista on hyvä lähteä kronologisesti tutustumaan johonkin bändiin. Wilcon tunnen nimeltä ja bändin debyyttialbumi A.M. löytyi Anttilasta kahdella eurolla, joten ehkä siitä on hyvä aloittaa. NO EI OLE.
Debyytti on usein raain, rehellisin ja energisin yhtyeen tuotannosta, ja joskus se on myös paras albumi, vaikka yhtyeen tyyli saattaa hioutua vasta tokalla tai kolmannella levyllä. Wilcon debyytti on kuitenkin poikkeus, sillä se on aivan paska, eikä kuulosta lainkaan debyytiltä. Wilcon tylsä radioystävällinen countryrock kuulostaa lähinnä vanhan yhtyeen uudelta faninvedätyslevyltä. Jos en tietäisi, että Wilco on nykyään yksi ylistetyimpiä altsurockbändejä, niin veikkaisin että se olisi tehnyt A.M.:n jälkeen ehkä jonkun keskinkertaisen radiohitin ja muutaman tusina-albumin ja kadonnut sen jälkeen julkisuudesta, vähän kuin Spin Doctors tai Crash Test Dummies (Epäreilu vertaus, koska todellisuudessa minulla ei ole hajuakaan näiden yhtyeiden urakehityksestä. Kunhan tulivat ekana mieleen).
Parin ensimmäisen kuuntelun jälkeen vihasin levyä. Ensinnäkään en ole suuri country-musiikin ystävä, varsinkaan tällaisen pehmeän countryrockin. Levyn nimi on A.M. ja kannessa on radio, ja levyn soundi on kuin luotu radioon, joten Wilcolla on ollut selvästi joku rahastusmeininki mielessä. Kappaleissa vaan ei ole hittipotentiaalia, joten ehkä siksi wikipedian mukaan Wilcon tyyli on ”alternative country”, joka kuulostaa aivan dorkalta termiltä. Mille tämä on vaihtoehto? Hyvälle countrylle? Mieluummin kuuntelisin vaikka Shania Twainia.
Toisekseen suurin osa kappaleista on unettavan tylsiä ja muutama suorastaan ärsyttävän huonoja. Casino Queen esimerkiksi on juuri niin huono kun nimestä voisi päätellä. Onko tämä olevinaan joku ZZ Top -parodia? Sanoituksetkin ovat noloja ja täynnä kökköä riimittelyä jostain Martti Syrjän ja Eminemin väliltä kuten: ”Your mind's been racing, your heart's been chasing / And you might as well face it, time's wasting” tai ”You never said you needed this / And you're pissed that you missed the very last kiss / From my lips”
Kuitenkin muutaman kuuntelun jälkeen huomasin, että jotkut kappaleet itseasiassa jäävät päähän soimaan. Ainakin Shouldn't be Ashamed ja pari muuta on ”ihan ok”, joten se kahden euron tuhlaaminen ei enää harmita. Muutama ”ihan ok” -kappale ei kuitenkaan riitä, joten annan tälle paskaläjälle yhden tähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti