Lainasin kirjastosta ihan nostalgiamielessä Michael Jacksonin Moonwalker -musiikkielokuvan. Muistaakseni olin joskus lapsena aika fiiliksissä tästä, mutta MJ:n musiikkia ei ole tullut kuunneltua pitkiin aikoihin.
Elokuva alkaa konserttipätkällä, jossa Michael laulaa Man In The Mirroria aivan valtavalle yleisölle. On vaikea käsittää kuinka suosittu Michael Jackson oli aikoinaan. Vähemmästäkin alkaisi pää hajota. Varmaan jokainen 1980-luvulla tai vähän ennen syntynyt on jossain vaiheessa fanittanut Jacksonia. Itselleni MJ oli ensimmäinen kosketus musiikkiin, ellei lastenlauluja oteta huomioon, ja jonkun aikaa en muuta kuunnellutkaan. Ei ollut mitään musiikkigenrejä, oli vain Michael. MJ on viimeinen todellinen globaali supertähti, ja sitäkin ennen ehkä vain Beatles on saanut vastaavaa hypersuosiota aikaiseksi. Onhan nuo tanssiliikkeet ja ähkintälaulu intensiivisyydessään omaa luokkaansa, ja elämää suurempia hittejäkin jäi kourallinen.
Konserttipätkien jälkeen elokuvassa tulee pitkä nostalgiafiilistely Jacksonin urasta aivan alkuvuosilta asti, jonka jälkeen tulee löyhästi toisiinsa nivoutuneet surrealistiset musiikkivideot Badista, Speed Demonista ja Leave Me Alonesta. Bad pikkulapsien esittämänä on aika hauska, varsinkin tuo Michaelia esittävä skidi, joka vetää vaikuttavat imitaatiot. Kovia biisejähän nuo kaikki ovat, Leave Me Alone jäi kivasti päähän soimaan.
Lopulta alkaa itse elokuva. Michael menee pikkutytön kanssa metsään (etsimään karannutta koiraa siis), ja he löytävät sattumalta pahan maailmanvalloitusta suunnittelevan gangsterin majapaikan. Myöhemmin Michael yritetään tappaa, mutta paljastuukin että hän pystyy muuttumaan koneeksi tarvittaessa. Onhan tuo aika köyhää käsikijoittajalta (Michaelilta itseltään). Mitenkäs sankari selviää tästä tilanteesta? No muuttuu tietenkin luodinkestäväksi autoksi. Sen jälkeen tulee legendaarinen video Smooth Criminalista.
Lopuksi Michael lähtee pelastamaan gangsterin kaappaamaa pikkutyttöä, muuttuu voittamattomaksi robotiksi ja avaruusalukseksi, räjäyttää pahikset tuhannen paskaksi ohjuksilla ja päättää täysin selittämättä häipyä maapallolta. Michael ei kuollutkaan, hän vain muuttui avaruusalukseksi ja poistui planeetalta. Elokuvassa Michael kuitenkin päättää kuitenkin palata takaisin yhtä käsittämättömästi kuin lähtikin (tuli ikävä), ja vetää loppuun vielä versionsa Come Togetheristä.
Varsinaiset musiikkivideot ovat huippuja, mutta alun retrofiilistely ja tylsä elokuva ovat aika turhaa täytettä. Eipä tästä edes mitään camp-arvoja saa irti, puhumattakaan siitä, että pääsisi tutustumaan taiteilijaan itseensä paremmin. Jonkinlaisen käsityksen saa siitä, millaisessa fantasiamaailmassa Michael eli, ja on tavallaan aika surullista nähdä Michael eräänlaisessa välitilassa ennen addiktioita ja pedofiilisyytöksiä, mutta kuitenkin selvästi riivattuna.
Michaelin suosiosta piti tietenkin ottaa kaikki mahdollinen irti, ja Moonwalkerista tehtiin myös videopeli, alla Angry Video Game Nerdin arvostelu:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti