Levyviemäri palaa joulutauolta, skippaa taktisesti kaiken maailman 2010-listaukset ja menee suoraan synkkään lähitulevaisuuteen vuoden 1988 kautta, eli arvostelussa on kanadalaisen metallibändin Voivodin klassikkolevy Dimension Hatröss.
Dimension Hatröss on erittäin metal levy, vaikka seuraavilla parilla levyillä Voivod menikin pehmompaan suuntaan. Voivodin logo on yksi hienoimmista bändilogoista ja erittäin metal. Jätkien ulkonäkö, siloposket, pitkät kiharat ja nahkatakit, on erittäin metal. Soittajien aliakset, Snake, Away, Blacky ja ööh.. Piggy, ovat erittäin metal. Rumpali Awayn piirtämä kotikutoinen kansi on erittäin metal, vaikka en osaa yhtään sanoa mitä se esittää. Siinä on jonkinlainen kone tai rakennus, jossa on zombikyborgin naama ja aivot joihin tökitään ruiskulla? En tiedä, mutta vitun rankkaa. Musiikki on myös erittäin metal, ei epäilystäkään. Monille varmaan tulee sanasta metal mieleen jotain Manowarin kaltaista nahkaa ja miekkoja -meininkiä, mutta itselleni metallin idea on jotain Voivodin kaltaista thrash-meininkiä.
Musiikin pystyy helposti kategorisoimaan thrash-metalliksi, mutta jotain outoa siinä on. Outous tai erilaisuus ei ole lähtöisin genrerajojen rikkomisesta, kuten vaikka aiemmin arvostellussa Cephalic Carnagessa. Voivodin jätkät vaan sattuvat olemaan aivan omissa sfääreissään, ja yhtyeen näkemys thrashista on sen mukaista. Kitaristi Piggyn (r.i.p.) riffit ovat omaa luokkaansa. Hän käyttää suurimmaksi osaksi käsittämättömiä riipiviä sointuja korkeilta kieliltä. Kun basisti ja rumpali soittavat enimmäkseen ”täysillä”, yhdistelmä on jotenkin erittäin metal, maalaileva, korvia raastava ja koukuttava yhtä aikaa. Laulajan ääni on muuttunut vanhempien levyjen rääynnästä outoon nasaaliin, joka varmasti saa jotkut pysymään kaukana Voivodista. Kyberpunk-dystopioita maalailevat sanoitukset sopivat täydellisesti pimeään ja kaoottiseen musiikkiin.
Voivodin soundi on siis ainutlaatuinen ja bändi on muutenkin cool. Nimikin on kiva sanoa... Voivod. Onko musiikki sitten hyvää vai huonoa? Siihen on vaikea vastata, sillä Voivod on jossain hyvä/huono -jaottelun tuolla puolen. Musiikki ei missään tapauksessa ole helppoa, ja levy aukenee vasta useiden kuuntelukertojen jälkeen, jos on auetakseen. Levy on kuitenkin niin mielenkiintoinen että sitä kuuntelee mielellään vaikka päivittäin. Myös tarttuvia osioita riittää, esimerkiksi Tribal Convictionsin intro tempaa mukaansa, ja monet kohdat jäävät jopa päähän soimaan.
Neljä tähteä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti