Agalloch - Ashes Against the Grain (2006) + METSÄ

Tämmöinen tuli löydettyä Pelastusarmeijan kirpputorilta muutamalla eurolla. Agalloch on varmaan tuttu monille uudempaa heavymetallia seuraaville, ja luulisi että myös monet ei-hevarit sen tietävät. Levystä nyt sen verran, että kappaleet ovat eeppisen pitkiä ja maalailevia, hitaasta keskitempoiseen vaihtelevia ja haikeita melodioiltaan. Laulu on lähinnä blackmetaltyylistä kähinää maustettuna melko gayn kuuloisilla puhtailla lauluilla. Levy on ihan hyvä, mutta ehkä vähän yliarvostettu. Limbs on oikeastaan ainoa kappale, joka jaksaa kiinnostaa lähes 10min kestonsa verran, ja loppupuolella on vaikuttava biisitrilogia (tietty).

Levy herättää pohdintoja metallimusiikin ja luonnon suhteesta. Agallochin nimi tulee puusta ja jokaisen levyn kannessa on jotain metsään ja puihin viittaavaa. Tässä levyssä on sisäkansissa kuva nuotiosta ja jotain suttuista metsäfiilistelyä. Muutenkin varsinkin blackmetallissa, ja siitä vaikutteita saaneissa bändeissä, metsä ja luonto on vahva imagotekijä. Puolet levyistä on mukamas äänitetty metsässä, videot ovat silkkaa larppausta metsässä ja kansissa on valokuvia tai maalauksia metsästä. Drudkh-bändin nimi tarkoittaa jollain kielellä ”puuta”, ja esimerkiksi Wolves in the throne room on silkkaa puunhalailubläkkistä. 

Satunnainen kuva googlesta

 Minä en vaan pysty pääsemään metsätunnelmiin kuuntelemalla ylipitkiä keskitempoisia blackmetal-biisejä, vaikka niissä olisikin akustisia osuuksia. Agallochinkin haikeat melodiat sopisivat paremmin taustamusiikiksi kolkkoon kaupunkimiljööseen. Metsä voi olla ihan kivakin paikka. Siellä on värejä ja elämää; eläimiä ja sieniä. Särökitara ja rääkynävokaalit on epäluonnollisen kuuloinen yhdistelmä, ja jonkinlainen panhuilumusiikki tai muu ei-niin-sähköinen musiikki on enemmän metsää mielestäni. Agalloch ei onneksi kuvittele, että paska tuotanto tekee tunnelmasta jotenkin enemmän metsäisän. Toisaalta Ulverin Nattens madrigal on yksi suosikkilevyjäni, ja se jos mikä on lofi. Susi- ja metsäteemasta huolimatta Nattens madrigalinkin kirskuva metelöinti tuo enemmän mieleen kaoottisen kaupunkimaiseman. Ulver onkin siirtynyt myöhemmin metsästä kaupunkiin.

Satunnainen kuva Portlandista, Agallochin kotikaupungista

Vaikea sanoa mistä nämä muusikot repivät vaikutteensa. Jatkaako Agalloch vain norjaskeneen liitettyä luontoteemaa, vai ovatko he oikeasti kasvaneet jossain luonnon läheisyydessä ja kanavoivat tunnelmiaan musiikkiin? Vai maalataanko musiikissa tosiasiassa rakennetun betoniympäristön kolkkoja ääniä samalla kun unelmoidaan jostain (kuvitellusta) menetetystä elämästä luonnon keskellä?

Kuvat:
http://www.tml.tkk.fi/~mlaakso/SFOY/Elokuvat/1992/metsa.html

http://thisisnaive.com/?page_id=201