Jesse Johnson - Every Shade of Love (1988)

 Palataan taas 1980-luvun Minneapolisiin Jesse Johnsonin sooloalbumilla. Jesse Johnson tunnetaan parhaiten The Timen kitaristina, ja hän on huhujen mukaan maailman ainoa kitaristi, jota Prince pelkää.

Tämän levyn yhteydessä ei voi olla puhumatta Princestä, vaikka miehellä ei ole mitään osaa tuotantoprosessissa. Jesse on itse Minneapolis-tyyliin säveltänyt, tuottanut ja soittanut koko albumin. Musiikki on hyvin samankaltaista kuin Princen ja The Timen 80-luvun alkupuoliskon tuotanto, tai vaikka tuo Morris Dayn soololevy, jota kehuin aiemmin. Kappaleet ovat ehkä vähän vähemmän eksentrisiä kuin Princellä ja vähän vähemmän funkyjä kuin The Timellä ja lähempänä peruskasaripoppia, mutta nyt puhutaan vain vivahde-eroista. Laulukin kuulostaa Morris Dayn ja Princen välimuodolta. Jopa kannesta voisi äkkiseltään katsoa, että Princehän se siinä.

Levyä on kiva kuunnella, instrumentaatio toimii. Every Shade of Love ei ole siis missään tapauksessa huono ja plussaa tulee siitä, että ajankohdalle tyypillisiä hiphop-vaikutteita ei ole kuultavissa. New jack swing ei vaan ihan hirveästi nappaa.

Jesse on kuitenkin tuottajana ja soittajana parempi kuin säveltäjänä. Monissa kappaleissa on kierrätetty kohtia The Timeltä tai milloin mistäkin. Esimerkiksi So Misunderstood kuulostaa Don't Let Me Be Misunderstoodin ja Jungle Loven sekoitukselta, kun taas monissa kappaleissa on vain hämärä tuttuuden tunne, jota ei pysty kohdistamaan. Yksikään kappale ei jää mieleen kovin pitkäksi aikaa ja omaperäisintä levyllä onkin ehkä kitarasoolot. Levystä olisi mielestäni pitänyt tehdä kitarapainotteisempi, rokimpi ja villimpi, sillä Jessen raskaassa kitaroinnissa olisi potentiaalia jonkinlaiselle Jimi Hendrix/Funkadelic -kasarifunkrockjatkumolle. Jesse tekikin vuonna 1996 hard rock -levyn, josta ei ole mitään hajua, kuten ei varmaan monella muullakaan.

Oikeasti haluaisin antaa levylle kaksi ja puoli tähteä, sillä se on parempi kuin Morris Dayn Daydreaming, jolle annoin kaksi tähteä, mutta kuitenkin sen verran mielenkiinnoton, etten voi suositella kuin keräilijöille.