En ole varsinaisesti ”radionkuuntelija”, enkä tunne juuri ketään joka olisi. Radiota kuuntelee pakon edessä kuntosalilla, työpaikalla ja toisinaan vapaaehtoisesti autoillessa, jos unohtaa ottaa cd:itä mukaan, ja silloinkin pitää harkita pitkään kuunteleeko mieluummin auton hurinaa. Nykypäivänä radio on menettänyt merkityksensä Spotifyn, Youtuben ja waretuksen takia, mutta suurimpana syynä on tietenkin SAATANAN PASKAT SOITTOLISTAT. Tästä aiheesta ei nyt enempää, koska asiaa on varmaan puitu joka ikisessä musiikkiblogissa.
Pari kesää sitten löysin sattumalta uuden radiokanavan, jota kuunteli yllättäen ihan mielellään. Radiokanava soitti keskellä päivää mm. Buzzcocksia ja Televisionia. Kanavalla oli myös mielenkiintoisia, joskin amatöörimäisiä ohjelmia kuten Kulttuurishokki, jossa ulkomaalaiset esittelivät oman maansa musiikkia ja levyraati, jossa oli ärsyttävä lastentarhantätimäinen juontaja, mutta toisaalta ohjelmassa soi mielenkiintoista musiikkia, esim. Geto Boysin Damn it Feels Good to be a Gangsta kaksi kertaa putkeen! Paras ohjelma oli hard rock -ohjelma, jonka nimeä en muista, mutta siinä Tommi Kotkamaa esitteli kieli poskessa b-luokan tukkahevibändejä ja soitti paskaa musiikkia. Radio Asia periaateessa pelasti yhden kesäni puuduttavissa toimistohommissa, koska töissä ei voinut aina olla kuulokkeet korvilla.
Radio Asiallakin oli loppujen lopuksi melko suppea soittolista ja samat kappaleet toistuivat usein. Osa biiseistä oli makuuni liian perusrokkia, mutta soitossa oli myös artisteja kuten The Damned, The Cars, T. Rex, Echo And The Bunnymen, Iggy Pop, The Velvet Underground, Kate Bush, New Order, Roxy Music, New Model Army ja Siouxsie & The Banshees. Muiden kanavienkin soittamilta artisteilta kuten Neil Young, Black Sabbath, The Clash, Bruce Springsteen ja Blondie tuli hittien sijaan vähemmän soitettuja raitoja: Keep on Rockin in the Free World → Cinnamon Girl, Paranoid → War Pigs, London Calling → Remote Control, Born in the USA → 4th of July, Asbury Park (Sandy) ja Heart of Glass → Die Young, Stay Pretty.
Eipä tuotakaan kanavaa tullut oikeastaan sen yhden kesän ja satunnaisten automatkojen lisäksi kuunneltua. Radiolla on kuitenkin tietyn satunnaisuuden takia hyvät mahdollisuudet tuoda löytämisen iloa. Radio Asian ansiosta löysin muutamia upeita kappaleita kuten B-52's – Mesopotamia ja Carole King – Been to Canaan. Netistäkin löytää hyviä juttuja, mutta informaatiotulva on aivan valtava, ja uutta musiikkia etsiessä pitää tietää mitä etsii. Toisinaan esim. blogien ansiosta löytää tuurilla hyviä artisteja, mutta blogitkin ovat suurelta osin turhaa hypetystä, youtube-linkkejä ja lauseita tyyliin: ”Tänään tein blinejä ja tunnelmiin sopii XXXX:n uus levy”. Kiinnostavaa. Toisaalta pidempiä tekstejä ei kukaan jaksa lukea (hmm...). Sitten on tietenkin kaikenlaisia muiden tekemiä Spotify-soittolistoja, nettiradioita jne., mutta en ole ihan vielä omaksunut niiden käyttöä, ja niitäkään ei voi siellä kuntosalilla, autossa tai työpaikalla kuunnella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti