Ritarikunnan hiphop on aivan eri maailmasta kuin aiempien arvosteltujen. Ritarikunta muistuttaa jonkinlaista taiteellisempaa ysäri-ug-räppiä ja biisit kertovat mm. suomiseiskoista (Suomiseiskat) ja pelikoneiden pelaamisesta (Hyvän tahdon pelejä). Ritarikunta on puhdasta fiilistelyräppiä, jossa vokaalit sulautuvat yhtenä instrumenttina rauhallisiin jazzahtaviin biitteihin. Varsinkin Chyden flow on todella sujuva, ja tasaista pälpätystä kuunnellessa sanoihin ei kiinnitä hirveästi huomiota. Onneksi kansiin on painettu sanat.
Tälläkin kertaa biitit ovat erittäin hyviä. Esimerkiksi Albumi ja Klassist ovat melodisia, tunnelmallisia ja psykedeelisiäkin fiilistelybiisejä, kun taas Hyvän tahdon pelejä ja Penkki takakenos ovat nostalgisen hiphop. Ihmeellistä miten Suomesta löytyy niin paljon loistavia pikkubudjetin tuottajia.
Chyde ja Lempi Joe ovat molemmat teknisesti erittäin taitavia räppääjiä. Chyden jutut ovat vähän vaikeaselkoisempia, ja Lempi Joella on taas hieman suorempi tyyli. Lempi Joe kuvaa hyvin kirjoitusprosessia: ”alkaa taas automaatio, vapaa foneettinen assosiaatio / yllätys minne mieli viekään, sitä ei voi taikuri itsekään tietää”, ja juuri siltä se kuulostaakin. Yleisenä teemana on aikuistumisprosessi ja rennommin ottaminen. Yleisvire on melankolinen ja rauhallinen ilman egoilua tai angstia. Ongelmana on se, että vanhenemisen ja sohvallamakoilun pohdiskelu ei ole loppujen lopuksi kovin kiinnostavaa kuunneltavaa. Levyä kuunnellessa tulee usein samanlainen kiusaantumisen tunne kuin sosiaalisessa mediassa. Minua ei nyt vaan kiinnosta kuunnella kuinka keität kahvia tai pelaat pasianssia. Läheskään kaikki biitit eivät ole niin mielenkiintoisia, että biisit menisivät niiden voimalla. Huumoria on yritetty tuoda mukaan kappaleella Yö on täynnä, jossa Lempi Joe kuvailee samaistuttavasti perus baari-iltaa ja ihmettelee naisten puutetta. Valitettavasti kappaleen mauton synabiitti ei oikein sovi levylle, eikä kappale muutenkaan ole hirveän onnistunut.
Vierailijoita ei ole kuin Huge L, joka kuulostaa siltä, että olisi kuulunut Ritarikuntaan aina, ja parissa kertosäkeessä Hot'n'totti, jonka ääni on yhtä hassu kuin nimikin. Haluaisin tykätä Albumista enemmän, koska Ritarikunta vetää kivan epäkaupallista ja epätrendikästä linjaa. Levyllä on kutenkin vain muutama loistava biisi ja loput ovat ok-tasoa.
Muuta 2010:
Ärsyttää ihan vitusti tuo uusi trendikäs katkonainen räppäystyyli, missä sanojen päätteitä ja verbejä jätetään pois, r-kirjainta korostetaan ja pidetään pitkiä taukoja. Vähän vaikea selittää, mutta tuossakin biisissä 5 mc:tä vetää samalla tyylillä, jopa Paleface.
Spekti.
Kovinta 2010. Rehellistä hiphoppia. Tosin vähän vaikea uskoa, että 12v on itse kirjoittanut sanat, jotenkin niin fintelligensmäinen tyyli.
Kumpi on paskempi, Petri vai Mokoma?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti