Koska Talking Heads on vaan niin hyvä ja oikeastaan ainoa bändi jota tunnustan fanittavani, aion nyt esitellä joka tiistai (tai Torstai tai joku Toinen päivä) yhden Talking Headsin kappaleen. Koska mainittavia kappaleita on valtavasti, niin tämä tulee kestämään kauan. Aion kyllä jatkaa muuten normaalisti blogin kirjoittamista.
Psycho Killeristä on luonnollista aloittaa, koska se oli pienehkö kulttihitti debyytiltä 77, ja nykyisin se on TH:n tunnetuimpia biisejä. Ei kuitenkaan omia suosikkejani. Psycho Killer on simppeli ja melko tyypillinen diskovaikutteinen new wave -kappale. Aloittava yksinkertainen bassolinja on jo legendaarinen ja kitaraa on käytetty säästeliäästi. Kappaleen pehmeä melodia riitelee sanoitusten kanssa. Nimensä mukaisesti kappale kertoo sarjamurhaajan ajatusmaailmasta. Monet TH:n kappaleet sisältävät jonkinlaisia psykoottisia sävyjä, mutta Psycho Killerissä teema on selvimmin esillä. Kertosäettä lukuunottamatta sanoissa ei oikeastaan mikään suoraan viittaa tappamiseen, vaan kertoja lähinnä kuvaa omaa hermostuneisuuttaan ja kykenemättömyyttään normaaliin kanssakäymiseen. Kertoja vihaa ihmisiä, jotka puhuvat turhaan ja ovat epäkohteliaita. Tässä voisi hyvin puhua laulaja-lauluntekijä David Byrne itse, paitsi että tappaminen ilmeisesti tunnustetaan ranskaksi.
Monet Talking Headsin kappaleista kuulostavat paremmilta livenä, ja niin myös Psycho Killer. Name Of The Band Is Talking Heads -livelevyllä on melko samanlaiset versiot kuin studioalbumilla, paitsi että mukana on ylimääräinen säkeistö, joka ei kuitenkaan tuo kappaleeseen juuri mitään uutta. Lopun jamittelut on livenä pidemmät ja äänekkäämmät. Mielenkiintoisin versio on kuitenkin Stop Making Sense -versio, jossa Byrne soittaa kappaleen akustisena taustallaan vain mad-retro rumpukonebiitti roudareitten hääriessä vielä lavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti