Black Eyed Peas ja 2000-luku

- 2000

Black Eyed Peas aloitti jo ysärin alussa nimellä Atban Klann ja julkaisi yhden singlen Eazy-E:n Ruthless Recordsilla. Kappale kuulostaa aika paljon The Pharcydeltä. Hiphopin kultakauden hiivuttua vuosina 1998-2000 Black Eyed Peas julkaisi parin ihan siedettävää orgaanista hiphop-levyä. Tykkään itseasiassa melko paljon kappaleesta What It Is. Black Eyed Peas on parhaimmillaankin ollut melko keskinkertainen yhtye, mutta pitää tunnustaa, että sillä on kuitenkin jotain meriittejä. Ainakin Will.i.am on joskus tehnyt ihan hyviä biittejä. Huomioitavaa on se, että FERGIE ei ollut vielä mukana.

2003

Vuonna 2003 Black Eyed Peas otti riveihinsä valkoisen perseenheiluttajan Fergien ja iski mainstreamiin oikein kunnolla. Tästä alkoi koko 2000-luvun kestänyt PASKAVIRTA. Jossain vaiheessa tuntui, että jokainen paskahitti, jota soitettiin radiossa, paljastui lopulta Black Eyed Peasin kappaleeksi. Jostain syystä radiokanavilla ei koskaan sanota yhtyeiden nimiä, vaan oletetaan että jokainen tietää ne tehosoitetut paskabiisit. Siksi esimerkiksi kappale Let's Get It Started paljastui BEP:in biisiksi vasta 7 vuotta sen tehosoiton jälkeen. BEPiä ei voi ainakaan syyttää itsensä toistamisesta, sillä ainoa tunnistettava tekijä hiteissä on biisien silkka paskuus. BEP myös hylkäsi hiphopin vaivihkaa: räpit olivat enää vain täytettä laulusäkeiden tilalla, koska ilmeisesti niiden säveltämisessä olisi ollut liikaa vaivaa, plus ketään ei kiinnosta mikään muu kuin kertosäe. Vähän kuin eurodancessa.

Shut Up ja Let's Get It Started ovat hirveitä, mutta ehkä koko 2000-luvun ällöttävin ja imelin kappale on Where Is The Love. Hirveä viulubiitti ja lapsellisin kertosäe koskaan: ”People killing, people dying / children hurting, hear them crying”. Miksi kaikki vihaavat? Miksei ihmiset ole kivoja? Missä on rakkaus? Tämä kappale on kuitenkin surullisesti ehkä kantaaottavin mainstream-hiphop-biisi, mitä radiossa uskallettiin soittaa koko 2000-luvulla. Varmaan tästäkin on jouduttu keskustelemaan pitkään levy-yhtiössä ja radiokanavilla. ”ööh.. vastustaaks tää niinku Amerikkaa?” ”Eiku me vastustetaan Saddamii”. Elephunk-levy vuodelta 2003 on saanut kuitenkin ihan hyviä arvosteluja, joten ehkä siinä on jotain musiikillisia ansioita. En tiedä, enkä aio ottaa selvää.

2005

2000-luvun ääliömäisin hitti on My Humps vuodelta 2005. Hitin teon kaava: aliarvioidaan kuuntelijaa täysin. Tarviiko tästä edes sanoa mitään? Kappale on selvä vitsi. Meinasin avautua jotain markkinointikoneistosta, joka pystyy rahalla puskemaan mistä tahansa paskanaksuttelusta hitin, mutta yllättäen My Humpsista ei oltu edes suunniteltu hittiä, vaan vasta valtavan suosion jälkeen siitä tehtiin single. MITÄ VITTUA?

Toinen tapa tehdä hitti on tietenkin Puff Daddyn tyyliin pölliä melodia suoraan jostain tunnetusta kappaleesta, kuten kappaleessa Pump It (”this joint is fizzeling, it's sizzeling!!!!!”). Don't Phunk With My Heart on oikeastaan aika tarttuva, mutta räpit on kyllä niin väkisinväännetyt: ”Girl you know you got me got me / with your pistol shot me shot me”. 

Näiden lisäksi vuoden 2005 levyltä BEP on tehnyt ainakin 8 musiikkivideota. MITÄ HELVETTIÄ! Miksei se riitä, että pelkistä hiteistä tehdään videot? Liikaa rahaa vai mitä?

2009

Ja Black Eyed Peas on takaisin! I Gotta Feeling soi pari vuotta sitten JOKA PAIKASSA. Hauska arvio kappaleesta:

Tämän lisäksi 2009 levyltä The E.N.D., joka ei valitettavasti ole the end, tuli ainakin 4 videota. Meininki lähti totaalisesti käsistä ja tuloksena on pahinta kyberrunkkausta ikinä (HD:na). Uudella Black Eyed Peasilla ei ole varmaan ainoatakaan vokaaliosuutta, jota ei olisi jollain tapaa pilkottu ja autotunetettu. No eipä ole monilla muillakaan nykypoppareilla, mutta BEP onnistuu vetämään hommat vielä täysin överiksi ja kuuntelukelvottomaksi. Jopa yhtyeen pukeutuminen on vaihtunut suoraan kasarileffojen pahiksilta varastettuihin tönkköihin cyberpunkasusteisiin. Lady Gagan tapauksessa ymmärrän tämän keinotekoisuudella kikkailun, koska se sopii hänen vieraantuneeseen alien-imagoonsa, mutta BEPin tapauksessa ei ole mitään perusteita, paitsi se, että lyriikoissa voi leveillä sillä kuinka futuristisia ollaan.

Boom Boom Pow on kauheata audiovisuaalista digioksennusta. Videolla on maailman huonoimmat tanssikoreografiat ja tietokone-efektit. Will.i.am varmasti viihtyy muovisessa bittimaailmassaan, mutta entäpä ne muut tyypit yhtyeessä? Fergie on selvästi vajaaälyinen ja ei välitä niin kauan kuin saa näyttää paljasta pintaa, mutta entä nuo kaksi muuta? Mitkä heidän nimensä edes on? Video näyttää jotenkin todella vaivaannuttavalta, aivan kuin ”ne kaksi muuta” olisi pakotettu videolle nolaamaan itsensä ja räppäämään jotain vajaaälyistä teknokraattipaskaa. En edes saa efektien takia sen intiaanijätkän räpeistä mitään muuta selvää kuin ”Im in that HD flat” tms. Jos ”niillä kahdella muulla” olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia tienata rahaa Black Eyed Peasin ulkopuolella, luulen että he olisivat lähteneet jo aikoja sitten. Huoria, sanon minä.

Imma be on oikeastaan aika hauska. Minua se ainakin huvittaa suunnattomasti. Videolla Fergie herää autiomaasta metalliasuissa ja sylkee NEROKKAITA laineja kuten ”Imma be spreading my wings / Imma be doing my things (do it, do it!!!) OKKAYYY”. Will.i.am kirjaimellisesti jumittaa maantiekahvilassa, kunnes Fergie herättää hänet: ”Rich baby what what”, ”On the top, never stop”, ja Will.i.amin paras laini ikinä: ”Imma be that new upgraded nigero”. Tämä yhdistettynä videoon naurattaa joka kerta (kyllä, olen katsonut videota monta kertaa). ”Imma be a future, imma be a ho / reason why you didn't want to come to a show” WTF?!?!? Sanooko hän oikeasti niin? Tämä on uudemman Black Eyed Peasin ainoa laini, jossa on jotain järkeä . Lopussa on vielä naurettavan huonoja koreografioita, tanssiva robotti ja ne kaks jäbää kai räppää jotain autotuneen hukutettua oksennusta, mutta en pysty myötähäpeän takia katsomaan videota koskaan loppuun.

2010

En jaksa enää... Sanonpa vaan, että wikipedian mukaan The Time (The Dirty Bit) -kertosäe on varastettu Dirty Dancingin soundtrackilta ja rummut Deadmau5ilta. Videolla joku oksentaa pikseleitä. Se siitä.

Kun 2000-lukua katsellaan häpeillen taaksepäin, niin mielestäni Black Eyed Peas summaa parhaiten 2000-luvun popmusiikin. Se sekoittaa postmodernisti eri konemusiikin genrejä eurodancesta elektroon, perseräpin järjettömyyttä ja pehmopoppia, vieraannuttaa kuuntelijan loputtomalla efektipelleilyllä ja palvoo teknologiaa. Samassa biisissä saattaa olla minimalistinen klubihiphop-biitti, trance-synat, totaalisen sisällöttömät raplyriikat ja täysin epäsopivan imelä ja sieluton popkertsi ja kaikki niin keinotekoisen kuuloista. Will.i.am on ammattilainen ja monissa kappaleissa saattaa kuulua jotain hyviäkin juttuja, mutta kaikki on vaan niin täyteen ahdettua ja ylitsepursuavaa. Musiikki todellakin symboloi 2000-luvun hektisyyttä ja tyhjyyttä paljouden keskellä. Ehkä muutaman vuoden päästä en vihaa BEPiä vaan katson sitä huvittuneena kuten vaikka Trans-X:n VHS/Atari -meininkejä. Valitettavasti Ipadit ja HD-telkkarit ovat liian ajankohtaisia vielä, jotta voisin ironisesti hymähdellä ja diggailla Black Eyed Peasin meiningistä. Nyt BEP on kuitenkin yhtye jota on kiva vihata.