Al Greenin Take Me To The Riveriä on coveroitu runsaasti, mutta tunnetuin versio on varmaan tämä. En tiedä miksi juuri tämä kappale on päässyt Talking Headsin diskografiaan ainoana coverina, mutta Talking Heads tekee siitä todellakin omansa. Kappaleessa rinnastetaan synti ja rakkaus jollain tapaa. Kertoja ihmettelee miksi hän rakastaa vaikka nainen kohtelee huonosti, ja hän haluaa pestä rakkauden pois joessa baptistityyliin. Tämä tavallaan sopii varhaiselle Talking Headsille, joka pysytteli kaukana perinteisistä rakkauslauluista. Samalla levyllä kappaleessa Not In Love Byrne jopa ihmettelee, että rakastuvatko ihmiset muka oikeasti.
Alkuperäinen on iso, nopea ja funky, mutta tämä versio on laahaava, minimalistinen, hieman pelottavakin, mutta melko funky myös. Hypnoottisen bassolinjan päällä on makeita urkusoundeja ja kaiuilla on haettu vedenalaista tunnelmaa. Brian Enon tuotanto on suuri osa kappaleen hyvyyttä. Alkuperäinen versio More Songs About Buildings And Food -levyltä vuodelta 1978 on mielestäni paras, koska liveversiot taas vievät pois kappaleen outouden ja ovat lähempänä Al Greenin alkuperäistä. Eikä Byrne mikään Al Green kuitenkaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti