Monissa levyissä pahaat biisit on laitettu heti alkuun ja loppu on pelkkää täytettä. In The Nighside Eclipsen tapauksessa näyttäisi olevan päinvastoin. Into the Infinity of Thoughts on introineen yhdeksän minuuttisena tuplasti liian pitkä, varsinkin kun muut kappaleet eivät juuri yli kuutta minuuttia ylitä, eikä se lyhyempänäkään olisi levyn parhaimmistoa. Tunkkainen ja kaoottinen soundi alkaa ärsyttämään ja levy tekisi mieli stopata heti alkuunsa. Ymmärrän että räkäinen äänenlaatu kuuluu asiaan, mutta ehkä tuotanto voisi pikkaisen selkeämpää olla, että kappaleiden idean tajuaisi kitarasuhinan, kähinän, blästäyksen ja kiiparisinfonioiden tasaisen puuroisesta pahuuden massasta.
The Burning Shadows of Silencessä on kuitenkin jo jotain ideaa ja Cosmic Keys to My Creations and Times saa jo rummuttelemaan pöytää. Kuulostaa old school black metallilta, mutta kappaleet ovat huomattavan taidolla rakennettuja. Koskettimia on käytetty reilusti, mutta onneksi lähinnä taustalla tunnelmointiin eikä mihinkään tilutteluihin tai överisinfonioihin. Levy paranee loppua kohti ja huipentuu kahteen klassikkoon, I Am The Black Wizards ja Inno A Satana, joista ensin mainitun riffi on Mother Northin ohella black metallin tunnistettavimpia ja jälkimmäinen on vähän rauhallisempi ja melodisempi kuin muut kappaleet.
Kappaleiden nimet on kieltämättä aika WoW, ja sanoissa maalaillaan maisemia kuunvalossa kylpevistä ikimetsistä, jäisistä lammikoista ja linnoista, sekä muinaisista pahuuksista, jotka odottavat hetkeään. Kansi kuvaa täydellisesti levyn fantasiatunnelmia. Ja jos Immortal on säätiedotusheviä, niin on kyllä Emperorkin: "Lightning cracks the sky and thunders roll, through the night a chaos of storms arise.", "Warring waves of crackling clouds embrace this nightside landscape. The heavens bleed, through open wounds, the dim light of the Moon". Syksyä ilmassa. Toisaalta mitä väliä, sanoista ei saa kuitenkaan mitään selvää.
CD:n lopussa on vielä coverit Bathoryn A Fine day to diestä ja Mercyful Faten Gypsystä. Ensin mainittu kuulostaa aika paljon alkuperäiseltä, mutta jälkimmäinen on melkoista raiskausta.
Lähes kuuntelukelvoton klassikko, neljä tähteä ****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti