SLUDGE: Buzzoven & Eyehategod

Monien vaikeasti määriteltävien metalliyhtyeiden musiikkia kutsutaan paremman puutteessa sludgeksi, mutta todellinen sludge on simppelisti doomin ja hardcorepunkin sekoitusta. Esimerkillisimmät bändit genrestä ovat ehkä Buzzoven (Buzzov*en, Buzzov-en vai miten se nyt pitäisi kirjoittaa) ja Eyehategod.

Lähempi tarkastelu osoittaa paljon rankkoja juttuja, kuten penissormen ja puoliksi sudennaamaisen Jeesuksen injektioneula päässä. Tästä on myös toinen kansi, johon on rajattu tästä vain oikea ylänurkka.

Bändeillä on paljon yhteistä. Molemmat ovat aloitelleen 80- ja 90-lukujen vaihteessa ja julkaisut ovat hajanaisia. Erinäisien kokoelmien ja EP:iden lisäksi kummaltakaan ei ole tullut kuin neljä studioalbumia yli parin kymmenen vuoden aikana. Molemmat bändit ovat viime aikoina myös aktivoituneet. Bändien tarinat ovat melko samankaltaisia ja peittelemätön huumeiden käyttö on ollut isossa osassa meininkiä ja ihme, että jätkät ovat edes hengissä.

Buzzoven: Wound EP

Otan nyt arvioitavaksi Buzzovenilta Wound EP:n (1992) ja Sore (1994) -cd:n. Ensimmäisen löysin kirpparilta 50 sentillä, mistä olen ylpeä. Jälkimmäistä oli joku aika sitten Epesissä laatikkokaupalla eurolla myynnissä. Tämä johtunee siitä, että -94 oli valtava alternativemetallibuumi ja Buzzovenia yritettiin myydä siinä samassa kuin Sepulturaa, Kornia, Panteraa ja Buzzovenin kanssa Roadrunnerille levyttänyttä Machine Headia. Samaa kaupallista potentiaalia ei Buzzovenista löydy. 

Eyehategod sai pientä nostetta New Orleans -skenen tunnetumpien bändien, Panteran, Downin ja Crowbarin imussa, mutta kaupallisena ei voi sitäkään pitää. Jo bändin nimen sanominen on varmaan laitonta jossain päin maailmaa. Todellinen klassikkolevy on Take As Needed For Pain (1993), mutta Levyviemärin teemaan sopii paremmin divarista ostettu Confederacy of Ruined Lives (2000).

Molemmissa bändeissä kuuluu sludgelle tyypillinen tempon vaihtelu tuskallisesta matelusta nopeisiin hc-osuuksiin. Kitarat on viritetty mahdollisimman alas ja feedbackia käytetään enemmän kuin tarpeeksi. Eyehategod keskittyy enemmän groovaavaan sabbath-riffittelyyn, kun taas Buzzovenista kuuluu enemmän punk ja Black Flag -vaikutteet. Vanhemmasta Wound EP:stä tulee myös Venom mieleen. Buzzoven ja Eyehategod ovat molemmat helvetin raskaita, mutta Eyehategod ei häpeile esitellä myös kevyempiä bluesrock-riffejä.

Laulu on vittumaista kurkkua raastavaa punk-rääkynää molemmilla, ja varsinkaan Eyehategodin Mike Williamsin oksennuksesta ei saa sanaakaan selvää. Confederacy of Ruined Livesin kannessa on häiritseviä tekstipätkiä, mutta en osaa sanoa ovatko ne lyriikoita vai ei. ”The words and lyrics are merely thoughts and ramblings during periods of homelessness, hopelessness, drug induced confusion and fustration [...]” lukee Soren kansissa, ja sama pätee Eyehategodille.

Wound EP:llä on asiallisen räkäinen tuotanto. Rumpukompit ovat hassuja, joka korostuu kovalle miksattujen rumpujen takia. Sorella on yllättävänkin laadukas ja paksu soundi, ja Confederacy Of Ruined Livesillä kirkas soundi, ja basso kuuluu mukavan selkeästi. Bändien äärimmäinen raskaus tulee hyvin esille myös levyillä.

Rankka kollaasi

 Itse kappaleista on vaikea sanoa mitään. Buzzoven varsinkin onnistuu tavoitteessaan luoda mahdollisimman vittumaista ja raskasta kuunneltavaa. Lyhyet ja energiset punk-biisit kuten Unwilling To Explain tai Done Sorelta ja I Never Woundilta toimivat, mutta kuuden minuutin matelut kuten Broken tai Pathetic vaihtuvat aika nopeasti seuraaviin biiseihin. Molempien Buzzovenin levyjen parhaimmistoon kuuluu kappale Blinded.

Jos pidät Eyehategodista, niin pidät varmasti myös Confederacy Of Ruined Livesistä, sillä tyyli on tismalleen sama kuin kahdella aiemmallakin levyllä. Tältä levyltä löytyy myös pari ehdotonta EHG-hittiä Revelation/Revolution ja Jack Ass in the Will Of God. Jokainen kappale on periaatteessa ihan kuunneltava, mutta kokonaisuutena kuunneltuna häiritsee kaikkien riffien samankaltaisuus, varsinkin kun kaikki on tehty aiemmin paremmin.

Buzzovenilla ja Eyehategodilla tulee väistämättä mieleen se totuus, että 99% äärimetallista on pidemmän päälle tylsää. Oikeasti alusta loppuun loistavia black, death, sludge, grind blaa blaa levyjä on vain kourallinen. Vaikka kuinka haluaisin fanittaa kumpaa tahansa yhtyettä ja pidän raskaasta soundista, aggressioista ja äärimmäisyydestä, niin pitää myöntää, että suurin osa matskusta menee täysin ohi. Joten varoituksen sanana, että Eyehategodia ja Buzzovenia vain pieninä annoksina. 

Tylsästi kolme tähteä kaikille:

Wound, Sore & Confederacy Of Ruined Lives: 

Kävin kesällä katsomassa Eyehategodia Jyväskylässä ja yleisön meininki oli sata kertaa parempi kuin tuossa videossa, vaikka porukkaa ei paljoa ollutkaan:



Buzzovenia ei paljoa löydy youtubesta, koska se on niin sairasta musaa: