Mazarati (1986)

Mitä hittoa tämä on? Yhtyeen nimi on typerä väännös italialaisesta urheiluautosta. Kansi on kuumottava, mutta tavallaan siisti, ja takakannen genderbenderröyhelömadness kauhistuttaa ja kiehtoo. Söpöjä viiksekkäitä tyttöjä, jotka soittavat tiukkaa funkkia. Mazarati ei voi olla muuta kuin jälleen yksi Prince-affiliaatti Minneapolisista.

Mazarati LP on tehty Princen Paisley Park -levy-yhtiölle, ja yhtyeen taustapiruna toimi Princen entinen basisti Mark Brown, joka on tuottanut ja kirjoittanut melkein kaikki levyn biisit, paitsi yhtyeen ainoan hitinpoikasen 100mph, jonka on kirjoittanut Prince. Mazaratista olisi voinut tulla paljon tunnetumpi, sillä kaksi Princen kirjoittamaa listaykköstä Kiss ja Jerk Out olivat alunperin tarkoitettu Mazaratille.

Ennakkoluuloissani kuvittelin, että Mazarati on jälleen jotain keskinkertaista paskaa tai yhden (Prince)hitin ihme, mutta LP:n taso yllättää. Se on enimmäkseen menevää kasarifunkkia hard rock -vaikutteilla. Glam funkkia? Paino kuitenkin sanalla funk, mikä on positiivinen yllätys, sillä 1986 funk alkoi olla jo kuollutta. Mazarati on pitkästä aikaa hyvä löytö. Tässä on sitä särmää, jonka puutetta Jesse Jonhsonin soololla kritisoin aiemmin.

Mazarati on tehty soimaan urheiluautolla kruisaillessa. 100Mph ei ole edes levyn parhaita biisejä, Suzy ja She's That Kind Of Lady ovat mainiota uptempo funkkia, ja Strawberry Loverin olisi pitänyt olla ainakin pieni hitti. Livepätkien perusteella bändi oli myös aivan älytön livenä, joten yhtyeen floppaus on sääli.

Sävellykset ja koukut eivät ole aina terävimmästä päästä, ja ei tätä nyt ihan klassikoksi voi mennä väittämään, mutta erittäin suositeltava ostos, jos sattuu jossain näkymään.

"Don't be afraid, I just dress this way"