Night fever on tyypillinen halpalaarilöytö. Tiedät, että se on todennäköisesti keskinkertainen ja arvoton, mutta ostat sen silti, koska ei muutakaan löydy. Voit vain toivoa, että siinä olisi edes yksi hyvä biisi.
Night fever osuu silmään siksi, että kannessa on hikinen perse ja nimi on tuttu. Tämä yhtye on nimittäin jäänyt historiaan levyttämällä ensimmäisen räp-biisin 1979. Toisin sanoen diskobiisin puhelaululla. Kannen hikisestä perseestä tekisi mieli vääntää vitsiä, mutta levy ei ole edes täysin perseestä. Se on vain täysin tyhjänpäiväinen. Hikinen se kyllä on sanan molemmissa merkityksissä – siinä on energistä diskoboogieta, mutta toisaalta levy on kokonaisuudessa vain nihkeä.
Albumi tuntuu laskelmoidulta. Fatback Bandin jätkät ovat selvästi istuneet alas ja miettineet, että tarvitsemme diskobiisin latinorytmeillä (useampi), hitaamman funk-biisin (A Little Funky Dance), slovarin (If That's The Way You Want It) ja kreisin diskobiisin (Disco Crazy). Kappaleiden ja levyn nimetkin on otettu suoraan jostain diskon abc-fraasikirjasta. The Booty, The Joint, Night Fever... Kun mielikuvitukseton konsepti on valmis, kaverit ovat menneet studioon ja tehneet levyn vain koska osaavat. Tästä haluaisi pitää, koska soitto on energistä, levyllä on hyvä meininki ja se ei ole edes tylsä, koska kappaleet ovat kaikki eri tyylisiä. Ongelma on se, että levyllä ei ole yhtään hyvää biisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti