Dare! on ehkä myydyin synthpop-levy koskaan, ja suomalaistenkin kirpputorien vakiokamaa. Samalla se on ehkä paras synthpop-levy koskaan, ja erittäin suositeltava ostos vaikka sitten uutena cd:llä, jos parin euron vinyyli ei kelpaa. The League Unlimited Orchestra nimellä tehty instrumentaali/remix-levy Daresta on taas hieman harvinaisempi, mutta lähes yhtä hyvä kuin alkuperäinen.
Don't you want me on tietenkin se hitti Human Leaguelta, mutta se ei edes erotu edukseen levyltä, sillä melkein kaikki kappaleet ovat yhtä hyviä. Esimerkiksi levyn aloittava The Things that the dreams are made of on kappale, jonka kovuuden tajuaa jo ekasta rummuniskusta, ja vielä lukemattomien kuuntelukertojen jälkeen antaa mahtavat fiilikset. Levyltä löytyy bangereiden lisäksi pari synkempääkin raitaa (Darkness ja Seconds) gooteille. Dare on toisaalta hyvin 80-lukua analogisoundeineen, mutta samalla se on simppelin tuotannon ja näppärien pop-melodioiden ansioista ajaton klassikko. Valitettavasti yhtye siirtyi tämän jälkeen iskevistä konesoundeista pehmeämpään kasaripoppiin. Daren soundia yritetään matkia vieläkin, vaikka muoti on vaihtunut miljoona kertaa. Kannessa muuten näkyy pelkästään yhtyeen jäsenien kasvot, koska Leaguen pojat ja tytöt ajattelivat, että hiustyylit vanhenevat ekana. Mutta mites noi meikit...
Jos Philip Oakeyn ja tyttöjen laulu ei miellytä ja haluaa keskittyä juurikin tuotantoon, kannattaa hankkia Love & Dancing. Laulumelodioiden jäädessä pois, tuotannon nerokkuus pääsee paremmin esiin. Välillä tekee mieli kuunnella ihan vain sitä täydellistä snareiskua tai surisevaa synariffiä. Levy ei ole vain instrumentaaliversio, sillä tuottaja Martin Rushent on myös lisännyt dub-henkeä ja syvyyttä kaiuilla, efekteillä ja muulla kikkailulla (mikä ei muuten ollut helppoa analogivehkeillä). Dare on ehkä yleisesti parempi, mutta ainakin Do Or Dien tripauttava remix iskee paremmin kuin alkuperäinen. Oikeastaan on turha puhua saman levyn eri versioista, koska Dare on tarttuvaa syntikkapoppia ja Love & Dancing taas kohtuullisen diippiä konemusiikkia. Elementit ovat samat, mutta tunnelma ja henki erilainen. Molemmat levyt ovat ehdottoman suositeltavia hankintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti