Giorgio Moroder on vakuuttava kaveri viiksiään myöten. Oscareiden voittamisen ja Blondien ja Bowien kaltaisten tähtien kanssa hittien tekemisen lisäksi hän sattui keksimään myös teknon/ housen/italodiscon tai miksi tätä nykyään voisikaan kutsua. Hän ei ollut ehkä ensimmäinen, joka teki musiikkia pelkästään koneilla, mutta Donna Summerille tehty I feel love ja Giorgion 1970-luvun lopun sooloilut muuttivat tanssimusiikin tulevaisuuden.
From here to eternity on single samannimiseltä albumilta lyhennettynä versiona. Kappale alkaa vokoderiäänellä, avaruudellisilla predator-naksutteluilla ja jatkuu uhkaavilla syntikoilla ja hypnoottisella naputuksella rytmitettynä tasaisen pumppaavalla diskobiitillä. Jopa laulu kuulostaa jotenkin tunteettoman epäinhimilliseltä, vaikka mitään efektejä ei ole käytetty. Kylmän avaruudellisen tunnelman pilaa yllättävän pehmeä, iskelmätyylinen kertosäe, mutta noin puolessa välissä koko teema vaihtuu ja koko kappale lähtee vielä kauemmaksi avaruuteen. Itse asiassa tähän alle 4 minuutin sinkkuun on taidettu miksata paloja samannimisen albumin a-puolelta ja kappaleen loppupuoli on nimeltään ”Utopia – Me Giorgio”. Vakuuttavaa. Sanomattakin selvää, että albumi pitää hankkia.
Sinkun b-puolessa taas ei mielestäni ole mitään ihmeellistä. Tämän iloisen diskorenkutuksen laittaisin sen jonnekin Boney M -kategoriaan (miinus vokoderit).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti